Slide background
Slide background
Slide background
Slide background

Hyvällä tuurilla hyvä valmentaja!

Joukkueurheilussa on ikuisuuskysymys lasten valmennuksen taso ja toimintatavat. Missä määrin mennään kilpailu edellä ja missä määrin kasvatus ja monipuoliset perusliikuntataidot ovat keskiössä.
Joskus on silkkaa tuuria millaiseen valmennukseen lapsi pääsee / joutuu. Jos urheiluseuralla ei ole riittävää yhteistä valmennuslinjausta eikä valmentajille tarjota koulutusta, niin voidaan usein puhua juuri tuurista.  
 
Omien havaintojeni mukaan valmennus on usein jotain näistä tai näiden yhdistelmää J
 
Innokas isä valmentajaksi. Isällä voi hyvällä tuurilla olla aikaisempaa taustaa pelaamisesta tai valmentamisesta. Hänen oma lapsensa pelaa joukkueessa ja pari naapurin tenavaa. Hän on innostunut ja  kehittää itseään valmentajana. Huonolla tuurilla isällä ei ole mitään perustaitoja ryhmän hallinnasta tai itse lajista ja homma voi olla todella sekavaa voiton tavoittelua. Mikäli seuralla ei ole antaa tukea, niin homma voi lähteä ns. lapasesta.
 
Nuori edustusjoukkueen pelaaja valmentajaksi. Hyvällä tuurilla saadaan nuori innokas asioihin paneutuva nuori, joka tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Huonolla tuurilla nuori, joka kopioi edustuksen harjoituksia lasten treeneihin ja räplää kännykkää puolet treeniajasta. Hakee pikavoittoja ja pätevyyttä valmentajana.
 
Kolmen – neljän vanhemman yhteisvalmennus. Hyvällä tuurilla vetovastuuta jaetaan ja sovitaan yhdessä toimintatavat ja sopivat harjoitteet toimintarasteineen ja joukkueessa vallitsee hyvä yhteisöllisyys. Huonolla tuurilla vetovastuu lipsuu ja kukaan ei ota vastuuta. Vetäjillä on eri näkemys toimintatavoista ja lapset valitsevat suosikkivalmentajan. Lopulta jäljelle jää vain yksi joka joutuu ottamaan vastuun vasten tahtoaan.
 
Valmentamisen tai kasvatusalan ammattilainen. Hyvällä tuurilla toiminnan huomio on lasten kokonaisvaltaisessa kehittämisessä ja tehdään ”oikeita” asioita oikeaan aikaan. Kilpailullinen menestys on pikemminkin sivutuote kuin päämäärä. Huonolla tuurilla vain valmentajan tapa on oikea ja lipsumisia ei sallita. Lisäksi vanhemmat saattavat ajatella, että ei tämä ole mikään kuperkeikkakoulu ja vaihdetaan joukkuetta.
 
Mitä sitten pitäisi tehdä? Viittaan tässä aikaisempaan blogikirjoitukseeni http://liikuntapomppu.fi/blogi/mihin-meilla-on-niin-kiire/ ja vieritän palloa niin seurojen, lajiliittojen kuin myös vanhempien vastuulle. Olkaa rohkeita ja vaatikaa tasokasta ohjausta ja valmennusta lapsillenne. Annetaan liikunnan riemun mahdollisuus ja aina joku lapsista valitsee myös urheilijan uran, joten ei ainakaan torpata myöskään sitä mahdollisuutta.
 
Kirjoitukseni syntyi myös Laura Grönkvistin ajatusten pohjalta. http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1305956341934?jako=d9af7c332b1969a429ef5c3298c8baad&ref=fb-share

juhakuva-netti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *