Ryhmät

Mihin meillä on niin kiire?

Lukuisat liikunnalliset tutkimustulokset viittaavat siihen, että lapsuudessa pitäisi harrastaa monipuolista liikuntaa. Huippu-urheilijoiden haastatteluissa selviää, että menestyneet urheilijat ovat lähes poikkeuksetta liikkuneet monipuolisesti lapsuusiän. Lopullinen lajivalinta on tehty usein vasta 15 ikävuoden kieppeillä.

Tiedetään, että monipuoliset liikuntataidot auttavat ehkäisemään liikuntavammoja, parantavat itsetuntoa, luovat pohjaa lajivalinnoille ja vaikuttavat jopa koulumenestykseen positiivisesti. On totta, että aikaisen lajivalinnat tehneet lapset menestyvät paremmin juniori-ikäluokissa, mutta menestyseroja myöhemmän lajivalinnan tehneisiin lapsiin ei aikuisena enää olekaan. Sitä vastoin yksipuolisesti harjoitelleet lapset -ja nuoret kärsivät rasitusvammoista enemmän ja lopettavat urheilun todennäköisesti aikaisemmin. Aikaisen erikoistumisen lajeina on aina pidetty vaativia taitolajeja: Taitoluistelu, telinevoimistelu jne. Sama ajattelumalli on leviämässä muihinkin lajeihin.

Suurin osa liikunta-alan ihmisistä on samaa mieltä monipuolisen harjoittelun tärkeyden merkityksestä varsinkin lapsuudessa, mutta miksi mikään ei kuitenkaan muutu?

Väite 1: Junioriurheilun kilpailujärjestelmät ruokkivat aikaista erikoistumista.

Poikkeuksetta kaikilla lajiliitoilla on omat sääntönsä lasten ja nuorten kilpailemiseen. Pyritään näennäisesti antamaan lapsille mahdollisuus kehittyä rauhassa. Mutta ilman kokonaisvaltaista koko lajin läpileikkaavaa koulutusjärjestelmää ja aitoa sitoutumista ja sääntöjen noudattamista asia ei muutu. Aina on valmentajia jotka hakevat pikavoittoja ja tämä luo paineita myös muille valmentajille. Nyt on jo nähtävissä, että meillä on käsissä joukko +13 vuotiaita kilpaurheilun lopettaneita tai tasojoukkueista pudonneita lapsia, joilla ei ole mitään paikkaa tai mahdollisuutta jatkaa harjoittelua. Yksipuoliset vain oman lajin lajitaidot nousevat tässä vaiheessa esille. Uuden lajin löytäminen on vaikeaa eikä harrastajille ole tilaa.

Väite 2: Lasten valmentajien osaaminen on puutteellista

Allekirjoitan väitteen siltä osin, että suurin osa lasten valmentajista on innokkaita isiä ja äitejä. He ovat oman lajinsa ja seuransa valmennuskoulutusjärjestelmän armoilla. Nyt Valo ry on palannut tarjoamaan yleisiä kaikkia lajeja koskevia valmennuksen perustason koulutuksia. Voimme toivoa, että nämä tulevat osaksi jokaisen valmentajan polkua. Osaltaan nämä innokkaat arvokasta työtä tekevät vapaaehtoisvalmentajat ovat myös tulevan väitteen kolme armoilla.

Väite 3: Vanhemmilla ei ole enää tietämystä ja malttia odottaa tuloksia.

Yhteiskunta on muuttunut hektisemmäksi ja lapsen pitkäjänteinen kymmenen vuoden kehityskaari tuntuu utopistiselta. Mistä me maksamme jos ei tule tuloksia. Vaihdamme valmentajaa tai joukkuetta ja käytämme lasta vuosittain tray out tilaisuuksissa.

Väite 4: Lapset eivät liiku enää kuten ennen, joten yleistaitavuus on heikkoa ja pitää keskittyä lajitaitojen opetteluun se vähäinen aika mitä meillä on käytettävissä.

Niinpä niin tämän taakse on aina hyvä mennä. Mutta miksi ei liikuta. Tässä olisi uuden blogi kirjoituksen paikka, mutta voisiko yksi syy olla myös liian aikainen erikoistuminen. Monipuoliset perustaidot ruokkivat onnistumisen elämyksiä ja tuottavat välittömiä onnistumisen elämyksiä kuten tietokoneiden pelimaailmassa. Ensin pitää osata kävellä jotta voi juosta. Yleistaitavuuden sivuuttaminen harjoittelussa on todellinen karhunpalvelus lapsille. Lisäksi on yhä suurempi joukko lapsia, joita kilpaurheilu ei sinällään kiinnosta.

Liikunta on parhaimmillaan aivan ylivertainen lasten kokonaisvaltaisen kehittymisen väline. Ei hukata tätä mahdollisuutta. Juniorivalmentajista on joskus lohkaistu, että hyvä valmentaja ei ainakaan pilaa lapsen mahdollisuutta kasvaa myös urheilijaksi. Panostetaan valmentajien koulukseen ja vanhempien tietämyksen lisäämiseen ja annetaan lapsen harjoitella useita lajeja ja todetaan yhdessä, että eihän tässä ole kiire mihinkään!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Pomppu facebookissa
Poimintoja blogista